Pyryn kanssa kaikki on mennyt oikein hyvin. Ollaan siskon kanssa viihdytty hänen seurassaan, ja hänkin meidän seurassa. Ei ole ollut ongelmia. Iltaisin, kun siskon kanssa katsotaan telkkaria, hän tulee meidän jalkojen päälle nukkumaan.  Hän tykkää pusutella meitä märällä nenällään ja nuolla siskoni kättä.

Ollaan tosissaan ulkolutettu häntä niin, että sisko on vienyt hänet ulos aamuisin, ja minä päivisin ja iltaisin. Olen hoitanut hänen tassunsa, kun ne ovat olleet märät, ja sisko on harjannut ja ruokkinut hänet. Ollaan tehty lenkkejä vaihtelevasti Vuoksenniskan keskustaan, Immolan rannalle, Mataraan, Kuutostielle ja pururadalle. Hän on isotellut muille koirille vaihtelevasti, mutta on muuten pysynyt aisoissa. Hän on isotellut myös pyöräilijöille ja rullaluisteluhiihtäjille.

Mietinpähän vain tässä yhtä asiaa: millainen ihminen pyöräilee suoraan koiraa kohti? Toissapäivänä oltiin Pyryn kanssa kulkemassa pyörätien laitaa pitkin kotia kohti, kun vastaan tuli pyörä. Oltiin ihan tien reunassa, ja pistin talutushihnankin lyhyeksi kaiken varalta, mutta vastaantuleva pyöräilijä ei tehnyt elettäkään väistääkseen meitä. Piti ihan hypätä ojaan, jotta vahinkoa ei olisi syntynyt! Miksi koiran ulkoiluttajan väistäminen on joillekin niin vaikeaa?