Äitini on aivan KAUHEA. Hän on kiusaaja. Hän ei osaa kuin kritisoida kaikkea, mitä minä ja siskoni teemme! Hän ei näe meissä mitään hyvää, vaikka olemmekin kunnollisia ihmisiä! Me olemme köyhiä työttömiä, joille työpaikkoja ei ole tarjolla, emme mitään alkoholisteja tai narkkareita! Muta ilmeisesti äiti maksaa mieluummin veroja kaikenlaisille pummeille kuin avustaa meitä esim. harrastuksissa!

Äiti ei ole koskaan, EI SIIS IKINÄ, tukenut meidän harrastuksiamme. Siskoni tykkäsi aikoinaan tähtien tutkimiesta, mutta äiti ei lähtenyt hänen kanssaan öisin katselemaan tähtiä, vain minä olin hänen seuranaan. Ja äiti piti minun piirtämis- ja kirjoittamisharrastuksiani pelkkänä roskana. Hän tahtoi heittää kaikki minun tuotokseni vain paperinkeräykseen! Ilmaisin hänelle selvästi, että tahtoisin päästä taas ratsastamaan, mutta hän ryhtyikin syyttämään minua siitä, että rahaa menee liian paljon minuun ja siskooni, eikä hän saa koskaan lähteä matkalle! Hän haukkui minut ihan pystyyn ja tukee mieluummin serkkuni ja pojantyttärensä harrastuksia!

Minä ja siskoni olemme tämän suvun hylkiöitä. Kukaan sukulaisemme ei enää pidä meihin yhteyttä. Äiti on varmaan haukkunut meidät heille meidän selkien takana. Ja isä on kuollut. Hän ei voi tulla pelastamaan meitä. 

Vanhempani erosivat, kun olin vielä ala-asteella. Ja äiti ottaa kaiken krediitin huolehtimisesta, vaikka hän KIELSI isääni tapaamasta meitä! Hän kielsi sen suoraan, ei isällä ollut siihen mitään sanomista. Eikä äiti käy edes isän haudalla ikinä, hän vain välittää edesmenneestä anopistaan!

Äidilläni olisi paljon anteeksipyydettävää, mutta hän ei sitä koskaan tee. Vaikka hän loukkaisi läheisiään. Ja jos näytän tunteeni, hän vain ärähtää: "mikä sua vaivaa??" Eikä hän koskaan lohduta, jos jokin menee pieleen, kritisoi vain. 

Kaipaan isää.

Että minua ärsyttää se, että vessapaperia ei voi pitää vessassa! Meidän äidillä on tapana pitää paperit vaatehuoneessa muutamaan askeleen päässä vessasta, ja sama tapa on tarttunut siskoonikin nyt, kun asumme kahdestaan. Kamalinta, mitä sitten tapahtuu (niin kuin tänä aamuna), on se, että huomaa vessapaperin loppuneen! Ja siskokaan ei aina ehdi heittämään paperia ovelle. Pitää siis käydä nopeasti pomppimassa siellä vaatehuoneessa!

Ihanteellisin tilanne olisi olla Ihmenelosten Herra Fantastinen. Silloin voisi kättään venyttämällä saada vessapaperin vaikka kaupasta asti! Tai sitten luottaa telekinesian voimaan, kuten X-Menin Jean Grey. ;) No minä yritin aamulla testata, että saisinko venytettyä kättäni kuten edellä mainittu Herra Fantastinen. No ei siitä mitään tullut. Se oli anatomisesti mahdotonta, ja päivän motokseni olenkin pistänyt Babylon 5-sarjan Alfred Besterin lainauksen:

"Anatomically impossible, Mr. Garibaldi. But you're welcome to try."

Minä sitten VIHAAN syksyä ja talvea. Vihaan syksyn kylmää, pimeää ja sateista säätä, ja talvella minua ärsyttävät lumi ja JÄÄ. En tykkää yhtään liukkaasta tiestä, haluan liikkua ilman rajoituksia! Olen joulukuussa syntynyt kesäihminen, vastakohdat taitavat todella vetää toisiaan puoleensa? ;)

Kun kävelin tänä aamuna töihin siskoni kanssa keskusliikenneasemalta Vuoksenrantaa pitkin kaupungintaloa ja kirjastoa kohti, päätimme pysähtyä vähän katsomaan sorsia, joita oli moottoritiesillan alle kerääntynyt ihan mielettömästi. Kuten kaikki lapset, mekin olimme rakastaneet lintujen jahtaamista veteen, eikä varsinkaan siskoni ole vieläkään "kasvanut" siitä vaiheesta yli. Tapahtuikin "sorsien kosto" - nälkäiset, ihmisiin kesyyntyneet sorsat lähtivätkin jahtaamaan siskoani! Heti, kun hän keskittyi yhteen ryhmään, toinen seurasi perässä, ja kun oli tämän toisen ryhmän vuoro, juuri äskettäin veteen pyrähtäneet linnut palasivat rannalle ja juoksivat siskoni perään!

Minusta tämä oli hyvin huvittavaa, mutta siitä meni joku mummo ohi ja jupisi jotain pahansuopaa korvaani. Onneksi kuuntelin MP3-soittimellani kovaäänistä eurodanceä, enkä kuullut tarkkaan, mitä hän mörisi, mutta hänellä taisi olla pipo turhan kireällä, kun piti tuolla lailla kommentoida aamuista huumoria! Mitä se hänelle kuuluu, mitä me tehdään tässä maailmassa?? Ja onko PAKKO olla niin katkeroitunut omaan elämäänsä, että ei näe missään mitään hauskaa? Emme me siskoni kanssa sentään mitään Duudsoneita olla! Taisi raukka olla KATEELLINEN, kun omassa elämässä ei ole mitään nauramisen arvoista!

Sairaalasarjojen fanituksen lisäksi olen myös intohimoinen anime- ja manga-fani. Sääli, että Suomessa on niin vaikeaa saada käsiin hyvää animea tai mangaa, on pakko turvautua katsomaan ja lukemaan sitä netissä. Mutta tässä on muutama sarja, joista pidän, ja suosikkihahmoni!