Kun kävelin tänä aamuna töihin siskoni kanssa keskusliikenneasemalta Vuoksenrantaa pitkin kaupungintaloa ja kirjastoa kohti, päätimme pysähtyä vähän katsomaan sorsia, joita oli moottoritiesillan alle kerääntynyt ihan mielettömästi. Kuten kaikki lapset, mekin olimme rakastaneet lintujen jahtaamista veteen, eikä varsinkaan siskoni ole vieläkään "kasvanut" siitä vaiheesta yli. Tapahtuikin "sorsien kosto" - nälkäiset, ihmisiin kesyyntyneet sorsat lähtivätkin jahtaamaan siskoani! Heti, kun hän keskittyi yhteen ryhmään, toinen seurasi perässä, ja kun oli tämän toisen ryhmän vuoro, juuri äskettäin veteen pyrähtäneet linnut palasivat rannalle ja juoksivat siskoni perään!

Minusta tämä oli hyvin huvittavaa, mutta siitä meni joku mummo ohi ja jupisi jotain pahansuopaa korvaani. Onneksi kuuntelin MP3-soittimellani kovaäänistä eurodanceä, enkä kuullut tarkkaan, mitä hän mörisi, mutta hänellä taisi olla pipo turhan kireällä, kun piti tuolla lailla kommentoida aamuista huumoria! Mitä se hänelle kuuluu, mitä me tehdään tässä maailmassa?? Ja onko PAKKO olla niin katkeroitunut omaan elämäänsä, että ei näe missään mitään hauskaa? Emme me siskoni kanssa sentään mitään Duudsoneita olla! Taisi raukka olla KATEELLINEN, kun omassa elämässä ei ole mitään nauramisen arvoista!