Olen harrastanut ratsastusta reilut 16 vuotta. Aloitin säännöllisen ratsastamisen Imatran Ratsastajien tallilla v. 1996 syksyllä.

 

Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin ja jonka selässä opin keventämään, oli ruuna Evergreen. Hän oli rauhallinen puoliverinen, joka ei säikkynyt mitään ja jolla oli kiva mennä niin esteitä kuin kouluakin, ja joka oli todella luotettava maastossa. Hän ei pukitellut eikä hyppinyt pystyyn koskaan. Kiitos kaikesta, Eve!

 

Toinen elämäni hevosista oli suomenhevostamma Siltteri, jolla kävin elämäni ensimmäistä kertaa maastossa. Hän oli hevonen, jolta putosin ensimmäisen kerran selästä. Kyseessä oli estetunti, eikä minulla ollut toista jalustinta jalassa. Hyppy oli tasapainoton ja putosin alas. Muistan, kuinka hankala se oli saada laukkaan, ratsastuksenopettajan piti ratsastaa sillä muutama kierros ennen kuin se totteli. Nuorina vuosinaan Sipe oli kyllä aika epeli, mutta jossain vaiheessa sain yhteisymmärryksen häönen kanssaan, ja meistä tuli erottamaton kaksikko. Sipestä tuli paras hevosystäväni, ja hänkin hyväksyi minut ystäväkseen. Kiitos, Sipe!

 

Sipen lähdettyä sydämeeni jäi hevosenkokoinen aukko. Olin menettänyt jotain täysin korvaamatonta. Lohdun sain Sipen vihaamasta Mr. Grenadier- nimisestä ponista, jonka kanssa meillä oli todella vauhdikasta. Pukkeja, pystyynnousemisia, kiitolaukkaa tallipihan poikki... Enkä koskaan pudonnut hänen selästään! Renny oli hyvä kaikessa: koulussa, esteissä ja maastossa. Hän oli yksityishevonen, mutta hänestä tuli minulle hyvin läheinen. Hän oli vihainen persoona, mutta kyllähän Sipeäkin oli luonnehdittu hankalaksi tapaukseksi. Opin tykkäämään luonteikkaista hevosista, heidän kanssaan taitoni hevosten kanssa karttuivat.

 

Nykyään vakioratsuni on suomenhevosruuna Siro-Poju. Hän on kiltti, rauhallinen ja luotettava hepo kaikessa, mitä tehdään. On kuin olisin palannut Even selkään kaikkien hurjien kokemusteni jälkeen. Jos voisin valita ensimmäisen oman hevoseni, valitsisin Pojun.

 

Olen ehtinyt käydä myös muilla talleilla ratsastamassa.

 

Vuonna 1998 kävin Kalliomäen ratsutilalla Mäntyharjulla ratsastusleirillä. Hoitohevoseni olivat connemaratamma Paradis Aniara ja hänen orivarsansa Aileen Arrow. Kuvassa Ani on takimmainen kimo tamma, ja Arrow makaa varjossa muiden hevosten takana. Etummainen kimo hevonen on arabitamma Sheba ox, ja maassa makaa hänen varsansa Shalomon ox. Tummanruunikko new forest- tamma on nimeltään RP-Bricilla, ja hänen varsansa Brisandro kulkee laitumen reunaa pitkin.

 

Vuonna 2004 olin Einolan tallilla ratsastusleirillä. Hoitohevoseni oli puoliveritamma Erlina, tallin omistajan entinen esteratsu. Hän oli laiska, mutta kiltti tyttö, joka hyppäsi kuin unelma. Suoritin hänellä elämäni parhaan esteradan!