Huominen on jännittävä päivä. Silloin on minulla pääsykoe ammattikorkeakoulun hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelmaan. Kaikki alkaa olla jo valmista suurta koitosta varten. Kokeessa kysytään kirjallisesti suomea, englantia ja matematiikkaa, sekä on ryhmähaastattelu.

Minulla ei ole paineita suomen ja englannin suhteen, koska molemmat hallitsen erinomaisesti, mutta matikka masentaa minua. Matikka ei koskaan ollut vahva aineeni koulussa, enkä oikein tiedä, minkä tasoista matikkaa siellä kysytään. Prosenttilaskuja olen kertaillut, koska luulen sen olevan tärkeä osa-alue. En usko, että ihan derivaation hallintaa testataan, mutta ei se varmastikaan ole ihan ala-asteen matikkakkaan. Ja ihanin juttu on se, ettei laskinta saa käyttää. Voih!

Haastattelu kyllä jännittää jonkin verran. Muistan kyllä olla oma itseni, mutta tietenkin jumitun jonnekin ihan viimeisten haastateltavien joukkoon. Ei olisi kiva odottaa koko päivää moista, ja haastattelut voivat venyä viiteen asti. Mutta täytyy selviytyä urakasta kunnialla! :)

Jos en jostain syytä pääse opiskelemaan ihan ammattikorkean puolelle, varasuunnitelmani on hakea opiskelupaikkaa avoimen väylän kautta. Tärkeintä minulle on nyt ammattitutkinnon hankkiminen, eikä joutua ikuisesti käymään eri kursseilla, kuntouttavassa työtoiminnassa tai kaikenkarvaisissa työharjoitteluissa.

Opiskelu veisi minut pois työttömyydestä ainakin kolmeksi vuodeksi, mikäs sen mukavampaa! Nyt minulla kyllä olisi paljonkin motivaatiota opiskella mukavassa ympäristössä fiksujen ja kivojen ihmisten kanssa. Ja mikäli en pääse Saimiaan, tulokset voivat viedä minut myös joko Lahteen tai Pohjois-Karjalaan. Paikkakunnan vaihto voisi tehdä hyvää.