Aika Pyryn kanssa on mennyt todella nopeasti. Sitä on tuskin huomannutkaan. Parin päivän päästä veljeni hakee koiran mukaansa omaan kotiin. Olo alkaa olla jo haikea. Meillä on ollut tosi kivaa.

Pyry tapasi eilen mustavalkoisen kissan iltalenkillä. Hän ei haukkunut sille, eikä sekään sähissyt. Hän ei sännännyt sen kimppuun, eikä sekään paennut. He vain tuijottivat toisiaan. Pyry korvat hörössä, kissa häntä viuhkoen. Ja sitten käännyttiin Pyryn kanssa menosuuntaan, ja kissa jäi pihalleen.

En tiedä, miten Pyrtsi yleensä kissojen seurassa käyttäytyy, mutta tällä kertaa ainakin hän oli kuin unelmien herrasmies. Pyrtsi saisi kyllä vierailla meillä useamminkin ja pitempäänkin, niin hyvä koira hän on, vaikka kaikki eivät koirista välitäkään.