Äitini on aivan KAUHEA. Hän on kiusaaja. Hän ei osaa kuin kritisoida kaikkea, mitä minä ja siskoni teemme! Hän ei näe meissä mitään hyvää, vaikka olemmekin kunnollisia ihmisiä! Me olemme köyhiä työttömiä, joille työpaikkoja ei ole tarjolla, emme mitään alkoholisteja tai narkkareita! Muta ilmeisesti äiti maksaa mieluummin veroja kaikenlaisille pummeille kuin avustaa meitä esim. harrastuksissa!

Äiti ei ole koskaan, EI SIIS IKINÄ, tukenut meidän harrastuksiamme. Siskoni tykkäsi aikoinaan tähtien tutkimiesta, mutta äiti ei lähtenyt hänen kanssaan öisin katselemaan tähtiä, vain minä olin hänen seuranaan. Ja äiti piti minun piirtämis- ja kirjoittamisharrastuksiani pelkkänä roskana. Hän tahtoi heittää kaikki minun tuotokseni vain paperinkeräykseen! Ilmaisin hänelle selvästi, että tahtoisin päästä taas ratsastamaan, mutta hän ryhtyikin syyttämään minua siitä, että rahaa menee liian paljon minuun ja siskooni, eikä hän saa koskaan lähteä matkalle! Hän haukkui minut ihan pystyyn ja tukee mieluummin serkkuni ja pojantyttärensä harrastuksia!

Minä ja siskoni olemme tämän suvun hylkiöitä. Kukaan sukulaisemme ei enää pidä meihin yhteyttä. Äiti on varmaan haukkunut meidät heille meidän selkien takana. Ja isä on kuollut. Hän ei voi tulla pelastamaan meitä. 

Vanhempani erosivat, kun olin vielä ala-asteella. Ja äiti ottaa kaiken krediitin huolehtimisesta, vaikka hän KIELSI isääni tapaamasta meitä! Hän kielsi sen suoraan, ei isällä ollut siihen mitään sanomista. Eikä äiti käy edes isän haudalla ikinä, hän vain välittää edesmenneestä anopistaan!

Äidilläni olisi paljon anteeksipyydettävää, mutta hän ei sitä koskaan tee. Vaikka hän loukkaisi läheisiään. Ja jos näytän tunteeni, hän vain ärähtää: "mikä sua vaivaa??" Eikä hän koskaan lohduta, jos jokin menee pieleen, kritisoi vain. 

Kaipaan isää.